Jooh, tämä on marsupiireissä vissiin aika yleinen mietinnän aihe. Tai aihe, jota tosi moni tällä hetkellä miettii - nimittäin marsuilun lopettamista tai taukoa niistä. Tätä mäkin oon miettinyt nyt viimeiset.... 3-4kk? Joskus enemmän, joskus vähemmän. Nykyään huomaan, että marsuille jää aina vaan vähemmän ja vähemmän aikaa. Pakolliset hoitotoimenpiteet tehdään, mutta that's it. En vietä marsulassa enää samanlailla aikaa kuin ennen. Marsut ei enää saa mussa sitä ilon tunnetta ja virnettä naamalle, kun ne on vaan niin hauskoja. Ennen jos mulla oli surullinen olo, niin se lähti pois menemällä marsulaan katsomaan niiden touhuja. Nykyään se ei enää auta. Voi olla, että tämä kaikki johtuu vain siitä, kun mun elämässä on tällä hetkellä yksi ihminen, joka tekee mun elämästä suoraan sanottuna helvettiä. Ehkä sen takia mikään ei tunnu enää miltään. Ja erinäiset vastoinkäymiset marsuilussa ovat tukeneet vielä enemmän marsuilun lopettamista...
Olen ruvennut keskittymään enemmän koiriin. Ja ehkä tuleva ammattihaaveenikin liittyy koiriin. Ne ovat ainakin tällä hetkellä se enemmän tärkeämpi juttu.
En haluaisi lopettaa kasvatusta tai marsuilua. Ne on olleet mun elämässä jo 14 vuotta - yli puolet mun elämästä. Ehkä voisin jättää vain muutaman marsun lemmikiksi ja lopettaisin kasvatuksen - se olisi ehkä pehmeämpi pudotus kuin että laittaisi kaikki samantien pois. Jos niiden muutaman marsun jälkeen vielä mieli muuttuu suuntaan tai toiseen, niin se on helpompi sitten joko jatkaa tai lopettaa kokonaan. En tiedä... Ja toisaalta kun mun elämäntilanne on aika vaakalaudalla riippuen mitä tuleva tuo tullessaan. Se on joko jatkaa näin kuin on tähän asti jatkunut tai sitten tapahtuu suuri elämänmuutos ja en voi marsuja enää pitää. Se on vain yhdestä päätöksestä kiinni, niin pienestä mutta joka vaikuttaa tuhat kertaa enemmän. Ehkä tämänkin takia en voi oikein lisätä marsumäärää kun ei ikinä tiedä mitä tapahtuu...
Ehkä odotan lokakuun alkuun, ehkä päätän jo tämän kuun aikana kun saan kuulla joko ikävän tai positiivisen uutisen. Elämä on niin arvaamatonta, ettei ikinä tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi.
Sellaista pohdintaa...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti